Ciucutuksia

Tärkeä esine Puhelin. Luuri. Kännykkä. Joskus pirulaisen kapistus. Tärkeä, mutta myös riivattu. Ei ilman kännykkää nykymaailmassa oikein enää pärjää, jos haluaa pysyä maailman menossa mukana. Joskus silti tekisi mieli paiskata se lähimpään jorpakkoon aiheuttamasta ahdistusta kaikkine muistutuksineen. Välillä tekisi mieli deletoida kaikki yhteystiedot, vaihtaa numero ja aloittaa kaikki alusta. Pääsisi stressaavista kontakteista kerralla eroon. Muutaman voisi säästää. Kai se tuossa on mukana pidettävä roikkumassa. On siitä iloa ja hyötyäkin. Onneksi saa aina tarvittaessa äänet pois.

Lähiaikoina kerrottuja tarinoita: Pettymykset ja sattumukset tukihenkilön kanssa Suunnitelmat työhön ja opiskeluun liittyen sekä kokemukset tähän mennessä Väärinkohtelu edellisessä työpaikassa Ajatukseni ihmissuhteista Koirien hauskat tilanteet Miksi kaikki pitää määritellä ja lokeroida? Se voi toki auttaa hahmottamaan asioita, mutta joskus se myös aiheuttaa vain turhaa eripuraa ja hankaloittaa asioita. Miksi ei riitä että tulee hyvin toimeen? Miksi asiat pitää sotkea turhilla määritelmillä? Jos joku juttu ei toimi, miksei voida ottaa askel taaksepäin ja jatkaa sitä mikä toimii? Ärsyttää menettää hyviä tyyppejä elämästään sen takia, että ihmiset eivät osaa niellä pettymyksiään ja nähdä positiivisia puolia. Hyviä tyyppejä ei ole elämässä koskaan liikaa.

Annetut alut: Muistan… Olisin halunnut… En tiedä… Uskon… Muistan miten hyvä olo hyökyi ylitseni kesäillan kuluessa. Halusin jäädä kesäyön kuplaan, ikuisesti hyviin ajatuksiin. Kaikki oli täydellistä. Olisin halunnut muuttaa sen mitä tapahtui, mitä jäi jälkeen, mitä menetin. Kaikki meni väärin, satutti, jätti jäljen. Haluan eheäksi jälleen. En tiedä mitä voisin tehdä ollakseni jälleen onnellinen, eheä, hieno, täydellinen. Ei kai täydellinen voi ollakaan. Silti sileämpi. Uskon, toivon. Vielä saan itseni uudenveroiseksi. En upouudeksi, mutta rakkaudella säilytetyksi. Sitten on hyvä.